Alaraajojen turvotus

posted in: Blogi | 0

“Meillä nyt vaan on suvussa kaikilla paksut sääret.” “Onhan ne turvoksissa mutta ei niitä kukaan näe.” “Iltaisin nilkat on ihan turvoksissa, vaikka aamulla ne on normaalit.” Kuulostaako tutulta? Alaraajojen turvotusongelmiin törmää fysioterapeuttina lähes päivittäin. Nilkan nyrjähdyksen jälkeen turvotus tulee äkisti ja siihen kiinnittää huomiota mutta hitaasti eteneviin turvotuksiin saattaa tottua ja ne jäävät hoitamatta. Molempien hoito on kuitenkin aivan yhtä tärkeää.

Mistä turvotus johtuu?

Verenkierto ja imusuonisto ovat rinnakkaiset kuljetusjärjestelmät. Normaalin aineenvaihdunnan yhteydessä hiusverisuonista siirtyy nestettä ja muita aineita soluvälitilaan. Imusuonisto kuljettaa soluvälitilaan jääneen kuorman takaisin laskimoihin imusolmukkeiden kautta. Mikäli imusuonisto ei kykene poistamaan kudoksesta sille kuuluvaa kuormaa, syntyy turvotus. Kyse on näkyvästä ja tai tunnusteltavissa olevasta nesteen lisääntymisetä kudoksessa. Turvotukset ovat pinnallisia eli ylimääräinen neste on ihon ja ihonalaisen syvän faskian väliin jäävässä tilassa. Lisäksi kyse on solunulkoisesta nesteestä, neste on siis soluvälitilassa.

Miksi turvotusta sitten tulisi hoitaa?

Soluvälitilaan kertyvä ylimääräinen neste vie solut kauemmaksi toisistaan, mikä hidastaa aineenvaihduntaa. Turvotus lisää side- ja arpikudoksen määrää ja heikentää liikkuvuutta ja kudosten normaalia toimintaa, mikä johtaa koordinaation heikkenemiseen. Tämä voi näkyä esimerkiksi tasapainovaikeuksina. Turvotuksen kroonistuessa syntyy sekundaarisia kudosmuutoksia, jotka heikentävät immuunipuolustusta ja siten lisäävät infektioriskiä. Laskimovajaatoiminnan yhteydessä aineenvaihdunnan hidastuminen kohottaa säärihaavan riskiä. Kudospaineen kasvu myös ylläpitää kipua. Pitkään jatkunut hoitamaton turvotus voi väsyttää imusuoniston ja johtaa sen vaurioitumiseen, jolloin syntyy imusuoniston mekaaninen vajaatoiminta eli lymfaödeema.

Jalkojen turvotus johtuu usein laskimovajaatoiminnasta

Alaraajaturvotus on usein seurausta laskimovajaatoiminnasta, joka syntyy laskimosuonten seinämärakenteen tai laskimoiden läppäjärjestelmän pettäessä. Yleinen näkyvä merkki laskimovajaatoiminnasta on suonikohjut. Laskimovajaatoiminnalle altistavia tekijöitä ovat sidekudoksen perinnöllinen heikkous, lihas- ja nivelpumpputoiminnan heikkous, raskauden aikainen hormonitoiminta sekä voimakas ylipaino.

Krooninen laskimovajaatoiminta etenee vaiheittain ja sen hoito olisi hyvä aloittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa laskimopaluu on vaikeutunut syvissä tai pinnallisissa laskimosuonissa ja laskimopaine kasvaa. Tällöin soluvälitilaan päätyy normaalia enemmän nestettä mutta terve imusuonisto kykenee vielä kuljettamaan sen pois. Tila on oireeton mutta näkyviä suonikohjuja voi jo syntyä, jos kyseessä on pintalaskimovajaatoiminta. Tässä vaiheessa tulisi ottaa käyttöön paineluokan I lääkinnälliset kompressiosukat, jotta tilanne saataisiin normalisoitua.

Hoitamattomana vajaatoiminta etenee usein toiseen vaiheeseen, jolloin laskimopaineen nousu saa koko alaraajan laskimosuoniston venymään ja läppävajaatoiminnan pahenemaan. Enää imusuonisto ei kykene pidemmän pystyasennon aikana kuljettamaan kaikkea nestettä vaan jalat turpoavat iltaa kohden ja muodostuu näkyviä suonikohjuja. Tässä vaiheessa turvotus häviää yön aikana jalkojen ollessa vaakatasossa tai kohotettuina. Nyt on jo syytä käyttää paineluokan II lääkinnällisiä hoitosukkia. Lisäksi apua saa liikunnasta, kohoasennosta ja myös kylmät suihkut jaloille voivat auttaa. Kompressiosukkien käyttö liikkuessa tehostaa lihaspumpputoiminnan aktivoinnista saatavaa hyötyä.

Hoitamattomana laskimovajaatoiminta voi edetä edelleen kolmanteen vaiheeseen, jolloin turvotus ei enää katoa yön aikana. Ihon pinnalle voi syntyä pistemäistä verenpurkaumaa ja iho voi värjäytyä ruskeaksi. Myös ihonalainen rasvakudos alkaa korvaantua kovalla sidekudoksella. Iho muuttuu kutisevaksi ja kuivaksi, sen aineenvaihdunta hidastuu ja ihovauriot paranevat heikommin. Raapimiseta tai pienestäkin kolhusta voi aiheutua naarmu, joka ei parane, vaan laajenee ja syntyy säärihaava. Tässä vaiheessa tarvitaan haavahoidon lisäksi kompressiohoitoa, jonka tärkeys painottuu myös kroonisen alaraajahaavan Käypä hoito –suosituksessa. Myös manuaalinen lymfaterapia, kohoasento ja mahdollisuuksien mukaan kylmät suihkut useamman kerran päivässä ovat tarpeen.

Näin autamme sinua

Meiltä Fysiogeriatrialta saat asiantuntijan sinulle yksilöllisesti valitsemat lääkinnälliset kompressiosukat, tutummin tukisukat, sekä samalla ohjausta niiden pukemiseen ja käyttöön. Valikoimassamme on myös monipuolisesti apuvälineitä sukkien pukemiseen ja etsimme juuri sinulle sopivat tarvittaessa. Meille lymfaterapeuteille voi varata aikoja kaikissa turvotuksiin liittyvissä asioissa.

-Sanna Schumacher, fysioterapeutti, lymfaterapeutti

 

Lähteet:

  • Lymfahoidot Kokonaisuus (LYKO) -kurssin materiaalit
  • Krooninen alaraajahaava Käypä hoito -suositus