Toimintaterapiayrityksemme toi.minna on ollut mukana Kelan toiminnallisten häiriöiden kuntoutuksen kehittämishankkeessa. Hankkeessa kokeillaan ja kehitetään kuntoutusmalleja toiminnallisten häiriöiden kuntoutukseen.

Asiakkaiden kuvauksia toiminnallisten häiriöiden vaikutuksesta omaan arkeensa

Esimerkkinä toiminnallisista häiriöistä nousi esille taipumus ylittää oman jaksamisen rajoja arjessa. Jotkut kuvailivat ylisuorittamista yleistyneenä toimintatapana, toiset taas yksittäisinä ylilyönteinä, jolloin syystä tai toisesta “multitaskaaminen” lähtee käsistä.

Syystä huolimatta keholle toistuva rauhattomuus on stressaavaa, ja toiminnallisten häiriöiden tapauksessa harmittomana ajatellusta ylivireystilasta saattaa seurata salakavalasti esimerkiksi äärimmäistä väsymystä, keskittymisvaikeuksia, erilaisia yliherkkyyksiä tai toimintakykyä haittaavia kipuja. Oireita voi olla hankala suoraan yhdistää tiettyyn tehtyyn toimintaan, sillä niillä on toisinaan taipumus tulla viiveellä, eikä itsellä oireita provosoiva toiminta ole aina helppo tunnistaa. Toiminta ei myöskään välttämättä ole luonteelta sellaista, että ihminen itse kokisi sen toiminnan hetkellä kuormittavana.

Vireystilojen hallitsematon heilahtelu aiheuttaa hämmennystä ja turhautumista. Jos selitystä oireistolle ei löydy, voi olla hankalaa suhtautua oman kehon reaktioihin myötätuntoisesti, saati sitten kuunnella, mitä tarvetta keho koittaa viestittää. Kaikki haluavat elää arkeaan ilman ennakoimattomia rajoitteita, tai pelkoa siitä, että mitä jos keho ja toimintakyky pettävät taas.

Tärkeiksi ja merkityksellisiksi nousseita teemoja

Jokaisella toimintaterapiakerralla pureuduttiin toiminnallisten häiriöiden syntymekanismeihin ja oireita ylläpitäviin tekijöihin, sekä luotiin toivoa siitä, että helpotusta ja hallinnan tunnetta on mahdollista saada. Keskustelua ja oivalluksia herättäneitä teemoja olivat muun muassa sietoikkuna ja vireystilojen hallinta, omien rajojen määrittely ja asettaminen, rentoutuminen ja oman kehon kuuntelu sekä itsemyötätunnon harjoittaminen. Kaikista tärkeimpänä koettiin, että terapiasta saadut ajatukset ja opit siirtyisivät kunkin asiakkaan arkeen mahdollisimman tehokkaasti.

Psykoedukaation lisäksi asiakkaille tarjottiin runsas kattaus erilaisia menetelmiä, joita kannustettiin kokeilemaan omassa arjessa. Terapiajakson loppupuolella asiakkaat toivat esiin heitä kiinnostaneita teemoja ja työkaluja, joiden juurtumista rutiineiksi tuettiin kotiin lähetettävällä “työkalupakilla”. Tärkeää on huomioida yksilölliset tarpeet menetelmien valinnassa, sillä rutiineiksi muodostuvat vain sellaiset toimintatavat, joihin ihminen uskoo ja joita pitää itselleen tärkeinä.

Toimintaterapiassa käytettyjä menetelmiä

Tietoa toimivista käytänteistä etsittiin kuntoutuksen suunnitteluvaiheessa monipuolisesti muissa maissa havaituista hyvistä käytänteistä, työkaluista ja toimintamalleista. Tämän asiakasryhmän kanssa kuntoutusta järjestettäessä on erityisen tärkeää pysyä ”ajan hermolla” eli seurata uusia tutkimuksia aktiivisesti. Toteutusvaiheessa on ollut tärkeää jakaa kokemuksia ja havaintoja aktiivisesti hankkeen yhteistyötahojen kesken. Hankkeessa olevien palveluntuottajien keskenään jakamat kokemukset näyttäytyvät jokseenkin samanlaisina. Yhteiskehittämisen vahvuus on useamman ammattilaisen ja asiakkaan näkökulman huomioiminen kuntoutuksen kehittämisessä.

Terapeutin vuorovaikutusosaaminen on ratkaisevassa asemassa kuntoutusta järjestettäessä. Vuorovaikutuksen merkityksen ymmärtäminen ja erilaisten vuorovaikutuksellisten keinojen käyttö ovat ratkaisevassa roolissa motivaation tukemisessa sekä kuntoutukseen sitouttamisessa. Jatkuvassa asiakkaan ja kuntouttajan välisessä vuorovaikutuksessa on oleellista se, että asiakas kokee tulleensa ymmärretyksi ja kuulluksi. Ensisijaisesti asiakkaan kuunteleminen ja kohtaaminen on kaiken perusta. Tämän kautta rakentuu luottamus ja turva asiakkaan ja terapeutin välille, jolloin sen päälle voidaan rakentaa kuntoutuksen muita menetelmiä. 

Pitkäaikaiset sairaudet vaikuttavat toimintakyvyn lisäksi toiminnalliseen identiteettiin ja pätevyyden kokemuksiin. Toimintaterapiassa asiakkaan rooli-identiteetin ja siihen vaikuttavien tekijöiden edistäminen liittyy muun muassa psyykkisten valmiuksien kehittämiseen. Psyykkisiin valmiuksiin kuuluu esimerkiksi omien tunteiden tai stressitekijöiden tunnistamista, minäkuvan tutkimista ja omien arvojen mukaan toimimista.

Terapiakertojen sisältöihin kysyttiin asiakkailta toiveita ja heitä kannustettiin aktiivisesti antamaan palautetta kuntoutustapaamisista. Asiakkailta saatuja toiveita menetelmistä kuultiin ja niitä toteutettiin. Tyypillisesti terapiakertoihin sisältyi esimerkiksi arjen rakenteiden tarkastelua, elämänhallinnan keinoja, jaksottamisen harjoittelua, omassa sietoikkunassa toimimista, vireys- ja tunnesäätelyyn tutustumista, ajattelumallien pohtimista, hengitys- ja rentoutusharjoituksia ja luovien menetelmien käyttöä omien tunteiden kuulostelemiseen.

Ryhmäterapian etuna oli muun muassa ryhmäkoheesion vaikutus terapiaan sitoutumiseen, itsemyötätunnon lisääntyminen vertaistuen myötä, sekä itsereflektion tukeminen ja vinkkien saaminen toisilta ryhmäläisiltä. Yksilöterapioissa erityisen vaikuttavaa oli puolestaan asiakaslähtöisyys ja jakamaton fokus asiakkaan esille tuomiin arjen asioihin.

Toiminnallisen häiriön oireiden vaikutus heijastuu monesti perheen ja parisuhteen sisäiseen dynamiikkaan. Yhteistyö asiakkaiden lähipiirin kanssa osoittautui merkitykselliseksi niin läheisten kuin asiakkaidenkin näkökulmista, sillä ymmärryksen lisääminen ja tunteiden jakaminen lisää myötätuntoa ja hyväksyntää kaikissa osapuolissa. Näin ollen asiakkaiden on ollut helpompi esimerkiksi asettaa omia rajojaan tuntematta niin huonoa omatuntoa, ja lähipiirin on ollut helpompi käsittää mistä on kyse, mikä on helpottanut heidän kokemaansa huolta.

Asiakkaiden ottamat edistysaskeleet

Hiljalleen terapiajaksojen edetessä asiakkaiden kertomuksista kuultiin miten heille itselleen tärkeät hallintakeinot ovat tulleet osaksi arkielämää. Asiakkaiden omat oivallukset poikivat myös yksilöllisesti sovellettuja arjen työkaluja, ja kehityskaarta oli hienoa päästä seuraamaan läheltä. Monet asiakkaat kuvasivat lisäksi hallinnan tunteen ja itsensä kuuntelemisen lisääntyneen. Terapiajaksot olivat kestoltaan varsin lyhyitä, mutta niin asiakkaita kuuntelemalla kuin heidän testituloksiensa muutosta seuraamalla, oli nähtävissä se, että askel kohti omaa hyvinvointia paremmin tukevaa arkea on otettu. Vahva motivaatio on menestystekijä kuntoutuksen etenemisessä ja edistymisessä kohti toiminnallista arkea.

Ajatuksia toiminnallisten häiriöiden kuntoutuksesta tulevaisuudessa

Hankkeen edetessä korostui kaikenlaisen verkosto- ja moniammatillisen yhteistyön merkitys. Toimintakyvyn haasteen ollessa näin monitekijäinen, tarvitaan laajaa osaamista keho-mieliyhteydestä sekä arjen hallinnan kokonaisuudesta, ammattilaisten tekemä yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää. Monialainen osaaminen on asiakkaan edun mukaista, ja mahdollistaa sen, että kukin ammattilainen saa keskittyä siihen toimintakykyyn vaikuttavaan osa-alueeseen, jonka parhaiten taitaa. Toiminnallisista häiriöistä kärsivän ihmisen oikeus on saada tarvitsemansa apu ja tuki ja siinä eri osa-alueiden ammattilaisten panos ja yhteistyö on merkittävässä roolissa.

Tulevaisuudessa olisi ehdottoman tärkeää vahvistaa esimerkiksi koulutusten avulla sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten osaamista tietämystä toiminnallisista oireista. Matalan kynnyksen palveluiden ja erityisesti vaikuttavan kuntoutuksen lisäämisellä oikea-aikaisesti voidaan ehkäistä oireiston pahenemista ja raskaampiin palveluihin ohjautumista. Tämä kuntoutuksen ala tarvitsee vielä runsaasti tutkimusta ja lisää ammattilaisten kokemuksia. Asiakkaiden oikeus vaikuttavaan kuntoutukseen on turvattava ja kuntoutuspolkua on vahvistettava.