Miten osteoporoosia hoidetaan?

Luusto on elävää kudosta, joka uusiutuu läpi elämän, myös osteoporoosia sairastaessa. Osteoporoosiin voi sairastua kuka tahansa ikään ja sukupuoleen katsomatta. Sitä voidaan myös aina hoitaa. Luustoterveyden edistämisessä ja osteoporoosin hoidossa on omahoidolla keskeinen rooli. Hoidon tavoitteena on luunmurtumien ehkäiseminen.

Mistä osteoporoosissa on kyse?

Osteoporoosia sairastaessa luun lujuus on alentunut ja rakenne heikentynyt sekä murtumariski lisääntynyt. Luuston vähittäinen haurastuminen on osa normaalia ikääntymistä, mutta osteoporoosissa luusto haurastuu tavanomaista enemmän. Osteoporoosin syytä ei aina tunneta. Sekundaarinen osteoporoosi tarkoittaa, että sen aiheuttaja on jokin lääke (esim. pitkäaikainen kortisonihoito, syöpähoidot) tai sairaus (esim. hormonihäiriö, keliakia).

Osteoporoosin tunnusmerkkejä ovat arjen tilanteessa tullut murtuma, vähintään 4 cm lyhentynyt pituus, kumara ryhti tai äkillinen selkäkipu. Osteoporoosidiagnoosi tehdään mittaamalla luun mineraalitiheys siihen suunnitellulla DXA-laitteella. Mikäli osteoporoosi todetaan, tulee poissulkea sen mahdolliset sekundaarisyyt muun muassa laboratoriotutkimusten avulla. Lisäksi kartoitetaan muut mahdolliset henkilökohtaiset murtumien riskitekijät, kuten aiemmat murtumat ja vanhempien osteoporoosi.

Suomessa yli 65-vuotiaista arviolta 44 %:lla on pienentynyt luuntiheys. Luunmurtumia tapahtuu vuosittain jopa 40 000, joista lonkkamurtumia on noin 7 000. Murtumat aiheuttavat inhimillistä kärsimystä ja kustannuksia sekä mahdollisesti työkyvyttömyyttä ja hoivan tarvetta.

Luustoliiton luustotestin avulla voit arvioida osteoporoosin riskiä ja elintapojesi vaikutusta luustoterveyteen. Lisäksi saat tietoa siitä, että tulisiko sinun keskustella lääkärin kanssa osteoporoosin mahdollisuudesta ja tarkempien tutkimuksien tarvetta.

Lääkkeetön omahoito

Osteoporoosin lääkkeetön omahoito jatkuu koko eliniän. Lääkkeetön hoito koostuu monipuolisesta ravitsemuksesta, kalsiumin, proteiinin ja D-vitamiinin saannista, liikunnasta sekä kaatumisen ehkäisystä. Lisäksi omahoidossa tärkeää on riittävä lepo ja uni, kivun hoito tarpeen mukaan, tupakoimattomuus sekä alkoholin käyttö vain kohtuudella.

Luustolle tärkeiden ravintoaineiden saanti turvataan syömällä säännöllisesti ja monipuolisesti. Ravitsemuksen perusta ovat monenväriset vihannekset, juurekset, marjat ja hedelmät. Niitä tulisi saada päivittäin viittä eri väriä ja 5–6 kourallista (1/2 kg). Monipuolinen ravitsemus sisältää myös muun muassa täysjyvävilja- ja maitotuotteita, kalaa vähintään kahdesti viikossa, hyviä rasvoja, suolaa maltilla sekä riittävästi nesteitä.

Kalsium on keskeinen luukudoksen rakennusaine. Osteoporoosia sairastavan kalsiumin kokonaissaantisuositus on 1000–1 500 mg päivässä. Kalsiumia on maitotuotteissa, pääaterioilla esimerkiksi kalassa tai tofussa sekä kalsiumilla täydennetyissä kasvipohjaisissa tuotteissa. Esimerkiksi yhdessä lasissa piimää ja yhdessä jogurtissa on noin 200 mg kalsiumia kummassakin. Jos ravinnosta ei saa riittävästi kalsiumia, on tarpeen käyttää kalsiumlisää. Sen käytöstä on hyvä keskustella oman hoitotahon kanssa.

Proteiini edistää luiden kasvua vaikuttamalla verenkierron kasvutekijöihin. Proteiini tehostaa myös D-vitamiinin muuntumista aktiiviseen muotoonsa. Aikuisten proteiinin saantisuositus on 1,1–1,3 g painokiloa kohti päivässä. Esimerkiksi 68-vuotias ja 70 kg painoinen henkilö tarvitsee proteiinia noin 90 g päivässä. Proteiinin lähteitä ovat kana, kala, liha, kananmuna, maitotuotteet ja palkokasvit. Esimerkiksi pääruuan silakkapihviannoksessa on noin 12 g proteiinia ja piimälasissa noin 5 g proteiinia. Joka aterialla hyvä olla jokin proteiinin lähde.

D-vitamiinia tarvitaan muun muassa kalsiumin imeytymiseen. Osteoporoosia sairastaessa mitataan verikokeella D-vitamiinipitoisuus (kalsidioli), joka suositeltava taso on 75–120 nmol/l. Tähän päästään yksilöllisellä D-vitamiinilisän annoksella, jonka oma hoitotahosi määrää. Ravinnon parhaita D-vitamiinin lähteitä ovat kalaruuat sekä D-vitamiinilla täydennetyt maitotuotteet ja levitteet.

Liikunta on välttämätöntä luustolle. Luusto tarvitsee painoa kannattelevaa kuormitusta säilyttämään ja rakentamaan uutta luukudosta. Liikunta vaikuttaa myös toimintakykyyn ja terveyteen. Hyvät vaikutukset saavutetaan säännöllisellä, monipuolisella, jatkuvalla ja nousujohteisella liikkumisella. Osteoporoosia sairastava voi liikkua oman kuntonsa, vointinsa ja tilanteensa mukaan. Liikuntalajin valinta on aina yksilöllistä. Osteoporoosia sairastavan on hyvä noudattaa varovaisuutta voimakkaita iskuja, ponnistuksia tai repiviä liikkeitä sisältävässä liikunnassa.

Liikunnan on hyvä olla reipasta tai rasittavaa sekä lihaskuntoa, tasapainoa ja notkeutta kehittävää. Reipas tai rasittava liikunta, esimerkiksi sauvakävely, porraskävely, pyöräily, tanssi, vesijumppa ja hiihto, vaikuttaa verenkierto- ja hengityselimistöön. Lihaksia voi kuormittaa, tasapainoa haastaa sekä notkeutta ja liikkuvuutta ylläpitää esimerkiksi kuntosali- ja tasapainoharjoittelun, erilaisten jumppien sekä venyttelyn avulla.

Luunmurtumat tapahtuvat usein kaatuessa, mutta kaatumisia voidaan ehkäistä. Kaatuminen ei kuulu normaaliin ikääntymiseen. Keskeinen kaatumisen ehkäisyn keino on monipuolinen liikunta. Lisäksi kaatumisen ehkäisyä on muun muassa sairauksien hyvä hoito, sopiva lääkehoito, riittävä ravitsemus ja nesteen saanti, palauttava uni, asianmukaiset jalkineet, turvallisuus sisällä ja ulkona sekä turhan kiireen välttäminen.

Lääkehoito

Osteoporoosilääkityksen tarve ja kesto määräytyvät aina yksilöllisen murtumariskin perusteella. Lääkityksen säännöllinen ja määräyksen mukainen käyttö on tärkeää. Lääkehoidon kesto on tavallisesti ainakin 3–5 vuotta. Lääkehoidon aikana ja sen jälkeen on tärkeää jatkaa lääkkeetöntä omahoitoa. Hampaiden tarkastusta suositellaan ennen lääkehoidon aloittamista. Säännöllisten hammastarkastuksien jatkaminen ja suun hyvä omahoito on tärkeää myös lääkehoidon aikana.

Hoidon suunnittelu ja seuranta

Kun osteoporoosi todetaan, on hyvä keskustella oman hoitotahon kanssa henkilökohtaisesta hoitosuunnitelmasta. Se sisältää muun muassa hoidon tavoitteen, oman roolisi hoidossa ja seurannan. Osteoporoosilääkityksen tehoa seurataan luuntiheysmittauksella mahdollisuuksien mukaan 2–3 vuoden välein. Jos osteoporoosilääkitys ei ole käytössä, luuntiheysmittaus tulisi tehdä 2–5 vuoden välein.

Mistä tukea omahoitoon?

Terveydenhuollosta voit selvittää löytyykö paikkakunnaltasi esimerkiksi luustohoitaja, joka voisi auttaa sinua alkuun omahoidossasi. Luustoliitto ja sen yhteistyökumppanit tarjoavat osteoporoosia sairastaville muun muassa kurssitoimintaa. Voit myös ottaa käyttöösi sähköisen osteoporoosin itsehoitopolun. Lisäksi kannattaa selvittää toimiiko paikkakunnallasi Luustoliiton jäsenyhdistys. Sen kautta löydät vertaistukea ja virkistystä.

Luustoterveellisiä päiviä teille kaikille!

Kirjoittaja:
Pauliina Tamminen

shAMK, TtM, suunnittelija
Suomen Luustoliitto ry

Lisätietoa ja lähteitä:

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email