Parkinsonin tauti

Huhtikuu on Parkinsonin taudin tietoisuuskuukausi ja 11.4. vietetään Maailman Parkinson-päivää, joka on myös sairaudelle nimensä antaneen James Parkinsonin syntymäpäivä.

Parkinsonin taudin oireet

Parkinsonin tauti on etenevä ja parantumaton keskushermoston sairaus, johon liittyy lukuisia eri oireita. Tyypillisimpiä näistä ovat vapina, liikkumisen hidastuminen, lihasjäykkyys sekä asennon ja tasapainon säätelyn haasteet. Fyysiseen toimintakykyyn vaikuttavien oireiden lisäksi hyvin moni, jopa 40 prosenttia Parkinsonin tautia sairastavista, kärsii myös masennuksesta ja ahdistuksesta. Edellä mainittujen oireiden lisäksi Parkinsonin tautiin voi liittyä autonomisen hermoston oireilua kuten ihon rasvoittumista, ummetusta, virtsarakon toimintahäiriöitä sekä hikoilun lisääntymistä. Parkinsonin tautia sairastavalla voi olla univaikeuksia, voimakasta uupumista tai muistiongelmia. Taudin oirekuva on kirjava, mutta harvoin yksi sairastunut saa kaikkia tässä mainittuja oireita.

Sairauden motoriset oireet syntyvät dopamiinia välittäjäaineenaan käyttävien hermosolujen vähittäisestä tuhoutumisesta aivorungon mustassa tumakkeessa. Oireita alkaa esiintyä, kun noin 60-80 prosenttia dopamiinisoluista on tuhoutunut. Parkinsonin tautia tutkitaan maailmalla runsaasti, mutta vielä ei olla onnistuttu selvittämään taudin aiheuttajaa. Suomessa Parkinsonin tautia sairastavia on arviolta noin 16000.

Hoito ja eteneminen

Parkinsonin taudin etenemistä ei voida millään hoidolla toistaiseksi pysäyttää, mutta sitä voidaan hillitä lääkityksellä ja kuntoutuksella varsin tehokkaasti. Lääkitys määritellään aina yksilöllisesti muun muassa potilaan ikä, toimintakyky ja oirekuva huomioiden. Monesti lääkityksenä käytetään levodopaa ja siihen liitetään levodopan pilkkoutumista estävä kardidopa tai benseratsidi. Lääkitys voidaan aloittaa myös toisenlaisella lääkkeellä tai lääkeyhdistelmällä potilaan kokonaistilanne huomioon ottaen.

Tilan, eli oireiden, vaihtelu kuuluu Parkinsonin taudinkuvaan. Esimerkiksi jäykistyminen tai jähmettyminen voi tapahtua hyvinkin nopeasti vaikka juuri hetki sitten toimintakyky on ollut täysin normaali. Tilan vaihtelua kutsutaan ON/OFF-vaiheeksi; ON-vaihe tarkoittaa aikaa, jolloin lääkitys vielä vaikuttaa ja oireet ovat hallinnassa, kun taas OFF-vaiheessa lääkityksen teho on alkanut heikentyä ja oireet alkavat palata. Oireiden vaihtelu voi liittyä myös sairauden etenemiseen lääkitysvaikutusten lisäksi.

Parkinson ja kuntoutus

Parkinsonin taudin lääkehoitoa tehostetaan kuntoutuksella. Euroopan alueen Parkinson-fysioterapian suosituksen mukaan fysioterapialla voidaan hidastaa Parkinsonin taudin aiheuttamaa toimintakyvyn heikkenemistä. Fysioterapian tavoitteena on tukea Parkinsonin tautia sairastavan toiminnallista itsenäisyyttä sekä ylläpitää ja kohentaa turvallisuutta ja hyvinvointia.

Kuten monesti muutenkin, myös Parkinsonin tautia sairastavan kuntoutuksen suurimmat hyödyt saavutetaan moniammatillisella kuntoutuksella omaisia ja läheisiä unohtamatta, mutta tässä kirjoituksessa on tarkoitus käsitellä asiaa erityisesti fysioterapian näkökulmasta. Fysioterapian tavoitteet määritellään aina asiakkaan tarpeet ja toiveet huomioiden yksilöllisesti.

Fysioterapian tavoitteena voi olla esimerkiksi jäykkyyden lievittäminen terapeuttisen harjoittelun keinoin, kokonaisvaltaisen toimintakyvyn ylläpito tai koheneminen, turvallinen liikkuminen ja kaatumisten ehkäisy tai motoristen taitojen ylläpito ja/tai kivun lievittäminen. Näyttöön perustuen voidaan todeta, että Parkinsonin tautia sairastava hyötyy erityisesti seuraavista harjoittelumuodoista:

  • Kävelyharjoittelu (ulkona tai sisällä esimerkiksi kävelymatolla)
  • Monimuotoinen fysioterapia
  • Tai Chi
  • Tanssi
  • Kaikki omaehtoinen liikunta
  • Dual task-harjoittelu

Viikoittaisten hoitokertojen tiheydestä ei ole näyttöön perustuvaa tietoa ja hoitomääriin liittyvät päätökset riippuvat muun muassa hoidon tavoitteista, asiakkaan mahdollisuuksista ja terapiavasteesta.

Kuten kaikessa harjoittelussa, myös Parkinson-fysioterapiassa tulee terapiavastetta arvioida säännöllisesti ja päivittää harjoitusohjelmaa progressiivisesti asiakkaan tarpeiden mukaisesti.

Monesti Parkinsonia sairastavan kyky yhdistää tasapainon säätelyjärjestelmistä tuleva tieto ja päättää oikeat liikkeet on heikentynyt. Aistipalautteen käsittely ja toiminnan suunnittelu voi olla haastavaa. Tämä ilmenee esimerkiksi arjessa liikkumisen hitautena ja refleksien hidastumisena; henkilö saattaa menettää tasapainonsa ja kaatua ennen kuin ehtii reagoida tilanteeseen lainkaan. 

Dual task -harjoittelu

Usein arjessa tarvitaan eri aistien ja taitojen yhdistämistä, jotta erilaisten tehtävien vaatimustasoon nähden syntyy riittävä motorinen vaste.

Tähän liittyen erityisen tehokkaana harjoittelumuotona voidaan pitää niin sanottua dual task-harjoittelua, jossa yhdistetään fyysinen ja kognitiivinen toiminta tai suoritetaan kahta fyysistä toimintoa samanaikaisesti. Dual task-harjoitteissa “vain taivas on rajana” ja fysioterapeutti voi käyttää harjoitteiden suunnittelussa hyödyksi omaa luovuuttaan.

Seuraavassa joitakin esimerkkejä dual task-harjoitteista, joita voi asiakkaan toimintakyky huomioiden joko helpottaa tai vaikeuttaa.

Kävely, johon yhdistetään erilaisia tehtäviä, esimerkiksi kuukausien, numeroiden, värien, aakkosten, eläinten, nimien, kaupunkien tai maiden luetteleminen. Väreihin liittyviä tehtäviä, joita toteuttaa kävellessä: punainen = käännös oikeaan, sininen = käännös vasempaan, keltainen = pysähtyminen jne. Kaupunkeja luetellessa voidaan sopia, että luetellaan vain k-kirjaimella alkavia kaupunkeja tai numeroihin liittyen voi pyytää asiakasta tekemään laskutoimituksia kävellessään, esimerkiksi aloittamalla luvusta 1 ja lisäämällä siihen 7 ja taas lisäämällä saatuun lukuun 7.

Tasapainoharjoitteisiin voi yhdistää kognitiivisen toiminnan edellä mainituilla tavoilla tai vaihtoehtoisesti yhdistää kaksi tai useampia motorisia harjoitteita. Pallo toimii erinomaisena välineenä: asiakas voi seistä tasapainotyynyllä ja heitellä terapeutin kanssa palloa samanaikaisesti. Kyykkyyn voi yhdistää pallon heiton terapeutille tai seinää vasten. Lisähaastetta saadaan, kun liikkeeseen yhdistetään jokin sanallinen tehtävä.

Kotona tehtäviä harjoitteita voi olla esimerkiksi tuolilta seisomaannousu, johon yhdistetään pystyasennossa hallittu varpaille nousu ja/tai käsien nosto kohti kattoa. Istuen asiakasta voi ohjata suorittamaan toisen polven ojennusta ja pyytää samanaikaisesti piirtämään vastakkaisella kädellä ilmaan ympyrää. Hyvin vaativa harjoite voisi olla seuraavanlainen: asiakas istuu pöydän ääressä ja taittelee toisella kädellä lautasliinaa samanaikaisesti, kun suorittaa vastakkaisella alaraajalla tiettyä liikettä, esimerkiksi polven ojennusta.

Lopuksi

Fysioterapiassa harjoittelusisältöä suunnitellessa tulee suosia isojen lihasryhmien kuormitusta erityisesti ojennussuuntaan (selkä, lonkat, polvet). Myös keskivartalon lihaksiston vahvistaminen ja asennonhallinnan harjoittaminen on suositeltavaa sisällyttää Parkinsonia sairastavan fysioterapiasuunnitelmaan.

Ennen kaikkea niin kuntoutuksessa kuin arjessa ylipäänsä, Parkinsonin tautia sairastavalle tulee antaa riittävästi aikaa suorittaa halutut toiminnot ja välttää kiireen tuntua. Sairastunutta tulee kannustaa säännölliseen, mielekkääseen liikkumiseen ja pitkään paikallaan oloa tulee välttää kaikin mahdollisin keinoin. Levon tärkeyttä ei tule kuitenkaan aliarvioida koska hyvin usein sairauteen voi liittyä myös univaikeuksia.

Sairastuneen ja hänen omaisensa voi ohjata tärkeän vertaistuen piiriin esimerkiksi Parkinsonliiton kautta, joka järjestää säännöllisesti tapahtumia ja tietoiskuja sairauteen liittyen.

Kirjoittaja:
Emmi Väätämöinen

Fysioterapeutti

Lähteet:

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email