Etäkuntoutusta on kehitetty Suomessa 2000-luvun aikana (Vuononvirta 2016, Salminen & Hiekkala 2019a, mukaan), ja sen vaikuttavuudesta ja kokemuksista on pyritty saamaan tietoa, vaikka tutkimuksia on vielä niukasti ja tutkimuksien otoskoot ovat usein pieniä. Koronavirus on vauhdittanut viime viikkojen aikana etäkuntoutuksen käyttöönottoa ympäri Suomen ja nyt viimeistään kannattaa rohkeasti kokeilla etäkuntoutuksen tuomaa mahdollisuutta ylläpitää yhteyttä ja harjoittelua kuntoutujan kanssa. Etäkuntoutuksen hyötyinä nähdään kuntoutuksen intensiteetin lisääminen, laadukkaiden palveluiden tarjoaminen kauempana asuville, kuntoutuksen toteutuminen kuntoutujan omassa kotiympäristössä sekä kuntoutujien resurssien ja voimavarojen säästäminen matkustamisen jäädessä pois.
Sosiaali- ja terveysministeriöltä on saatu linjaus etäpalveluiden olevan pääsääntöiset verrannollisia perinteisiin vastaanottokäynteihin, mutta ammattihenkilön on arvioitava yksilöllisesti etäpalveluiden sopivuus kunkin kuntoutujan kohdalla (STM 2015). Etäkuntoutus voi olla ajasta ja paikasta riippumatonta verkkokuntoutusta tai sitten reaaliaikaisesti toteutettavaa, jolloin kuntoutuja ja terapeutti ovat reaaliaikaisesti yhteydessä toisiinsa (Salminen & Hiekkala 2019a). Ikääntyneen fysioterapiassa käytetään pääsääntöisesti jälkimmäistä, jolloin kuntoutuja ja fysioterapeutti voivat olla vuorovaikutuksessa juuri siinä hetkessä. Tämän lisäksi kuntoutujille ohjataan yksilölliset kotiharjoitteet, joita kuntoutuja voi toteuttaa paikkaan ja aikaan riippumattomasti. Kotiharjoitteissa voidaan hyödyntää erilaisia sovelluksia ja videoita sekä erilaisten sovellusten avulla kuntoutuja voi myös viestittää fysioterapeutille, milloin on toteuttanut itsenäisesti kotiharjoitteet.
Rohkeasti kohti etäkuntoutusta
Tällä hetkellä olemme epätietoisia koronaviruksen aiheuttaman rajoitusten kestosta, joten monen kohdalla etäkuntoutus voi olla ainut vaihtoehto. Lisäksi etäkuntoutuksesta on saatu katsauksissa ja hankkeissa myönteisiä tuloksia, joista osa on luettavana tämän kirjoituksen lopussa. Tällöin kannustan rohkeasti kokeilemaan etäkuntoutuksen tuomia mahdollisuuksia. Etäkuntoutuksen osalta ei ole olemassa tarkkoja linjauksia, että kenelle se soveltuu. Etäkuntoutus soveltuu kaiken ikäisille sekä erilaisten työ- ja toimintakyvyn rajoitteiden omaaville kuntoutujille eikä kuntoutujan diagnoosi sulje pois etäkuntoutuksen mahdollisuutta (Salminen & Hiekkala 2019b). Etäkuntoutuksen soveltuvuus täytyy tehdä yksilöllisesti sen lisäksi, että etäkuntoutukseen suhtautuminen ja teknologian käytön oppiminen ovat yksilöllisiä. Ratkaisevaa on enneminkin suostuminen kokeilemaan etäkuntoutusta (Salminen &Hiekkala 2019b). Tämänhetkinen tilanne kannattaa ottaa enneminkin hyvänä mahdollisuutena uuden oppimiselle. Tulevaisuudessa pääsemme varmasti jälleen toteuttamaan totutulla tavalla kasvotusten fysioterapiaa, joka voi olla osalle kuntoutujista mielekkäin ja soveltuvin tapa. Etäkuntoutus voi kuitenkin jäädä tämän jälkeen käytäntöön, jolloin kuntoutujalla on asiakkaan mahdollisuus valita.
Arjen vinkit etäkuntoutuksen aloittamiseen ammattilaiselle:
- Selvitä oma ja kuntoutujan internetyhteyden nopeus, jotta yhteys on riittävä.
- Valmistaudu siihen, että ensimmäisellä kerralla sinun tulee aika paljon opastaa kuntoutujaa tai hänen läheistään teknisissä asioissa. Ensimmäisen kerran jälkeen kaikki sujuu jo jouhevammin.
- Huolehdi, että etäkuntoutukseen käytettävä tila on rauhallinen ja taustalta selkeä, että sinut nähdään ja kuullaan hyvin ruudun toiselta puolen.
- Huolehdi, että sinulla on yksivärinen vaatetus, mutta erivärinen ylä- ja alaosa, jotta sinun liikkeesi nähdään selkeästi.
- Puhu rauhallisesti ja malta kuunnella kuntoutujaa, sillä yhteydet toimivat hieman viiveellä.
- Muista, että tämä on oppimismatka. Vain harjoittelun ja toistojen avulla voit kehittyä.
Lopuksi kerron tiivistetysti muutamista katsauksista ja hankkeista, joita viime vuosina on julkaistu etäkuntoutuksen osalta. Tutustu myös tarjoamiimme etäkuntoutukseen liittyviin koulutuksiin.
MS-kuntoutujat
Rintala ym. (2017) katsauksessa ilmeni etäteknologiaa hyödyntävän liikunnallisen kuntoutuksen lisäävän MS-kuntoutujien fyysistä aktiivisuutta verrattuna tavanomaiseen liikunnalliseen kuntoutukseen tai odotuslistaan. MS-kuntoutujan kävelykykyyn ei ollut vaikutusta etäteknologialla. Tässä katsauksessa etäteknologiaa käytettiin suurimmassa osassa tutkimuksia yhdistelmänä (internet ja puhelin tai internet ja askelmittari) ja kahdessa tutkimuksessa hyödynnettiin ainoastaan puhelinta (Rintala ym. 2017). Khan ym. (2015) ovat saaneet samansuuntaisia tuloksia järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa MS-kuntoutujien osalta etäkuntoutuksesta. Katsauksessa kävi ilmi etäkuntoutuksen lisäävän MS-kuntoutujien fyysistä aktiivisuutta pitkällä aikajaksolla sekä lyhyemmällä aikajaksolla vähentäen heikentäviä oireita, kuten väsymystä. Kuitenkin katsauksen tutkimuksien tulosmuuttujat ovat liian erilaisia, ettei tilastollista analyysia ollut mahdollisuutta toteuttaa ja suurin osa tutkimuksista olivat laadultaan heikkoja. Etäkuntoutuksen nähdään olevan vaihtoehtoinen tapa tarjota kuntoutusta MS-kuntoutujille (Khan ym. 2015).
Polven tekonivelleikkauksen jälkeinen kuntoutus
Wang ym. (2019) tuovat esille katsauksessaan teknologia-avusteisen kuntoutuksen vaikuttavuudet polven tekonivelleikkauksen jälkeen. Katsauksessa käy ilmi teknologia-avusteisen fysioterapian olevan vaikuttavampaa vähentämään kipua sekä parantamaan fyysistä toimintakykyä arvioituna Timed up and go -testillä verrattuna tavanomaiseen fysioterapiaan (Wang ym. 2019). TUG-testistä suoriutuminen edellyttää lihasvoimaa, tasapainoa, liikkuvuutta ja koordinaatiota (Valkeinen ym. 2019). Wang ym. (2019) katsauksen tutkimuksissa oli käytetty monipuolisesti teknologiaa hyödyksi, kuten esimerkiksi reaaliaikaista internetpohjaista etäkuntoutusta, ohjevideoita, harjoitteluohjelman konsultointia puhelimitse sekä erilaiset pelisovellukset. Katsauksessa tuodaan ilmi, että suurin osa tutkimuksista olivat lyhyen seuranta-ajan tutkimuksia (noin kolmen kuukauden), joten vaikutuksia ei tiedetä pidemmältä aikajaksolta. Tutkimuksiin osallistujien keski-ikä oli 67.6-vuotta (Wang ym. 2019).
Aivovammakuntoutujat
Parkkilan ym. (2019) tutkimuksessa kerrotaan aivovamman saaneiden etäkuntoutuskokemuksista fysioterapian osalta. Kuntoutusjakso kesti 10 viikkoa ja se sisälsi 15 tunnin mittaista reaaliaikaista etäkuntoutuskertaa. Lisäksi kuntoutujille ohjattiin omatoimiharjoittelu. Lähes kaikki tutkimukseen osallistuneet kuntoutujat osasivat käyttää itsenäisesti tablettia, vaikka osalle se oli entuudestaan vieras. Kuntoutujat ja fysioterapeutit raportoivat eniten teknisistä yhteysongelmista, joihin tarvittiin apua. Lähes kaikki kuntoutujat kokivat etäkuntoutuksen luonnolliseksi ja he saivat luotua luottamuksellisen vuorovaikutuksen, vaikka monella oli ollut alkuun ennakkoluuloja etäkuntoutusta kohtaan. Kuntoutujat kokivat myös saaneensa terapeutilta hyvin ymmärrystä ja tukea etäkuntoutuksen aikana. Lisäksi terapeutit olivat hyvin tilanteen tasalla, vaikka siitä raportoitiinkin, ettei fysioterapeutit nähneet ihan kaikkea kameran välityksellä. Fysioterapeutit raportoivatkin, että osa fysioterapiakerroista olisi hyvä olla läsnäkuntoutuksena, jolloin voi myös tarvittaessa ohjata manuaalisesti. Monet kuntoutujat kokivat hyvänä, että etäkuntoutuksessa jää pois matkustaminen ja siihen liittyvät valmistautumiset, sillä he kokevat matkustamisen kuormittavana (Parkkila ym. 2019).
Lapset
Kotilainen ym. (2019) hankkeessa etäkuntoutukseen osallistuivat 3-7-vuotiaat lapset, joiden taustalla oli motoriikan kehityshäiriö, karkeamotorisen kehityksen viivästymä, juveniiliin dermatomyosiitti tai kystinen fibroosi. Hankkeessa käytettiin verkkoneuvotteluohjelmaa hyödyksi reaaliaikaisessa etäkuntoutuksessa. Jokaiseen tapaamiseen osallistui avustaja, jonka tehtävänä oli toimia kuntoutujan tukena. Hankkeessa kävi ilmi, että fysioterapiassa korostui kasvokkain toteutuneet tapaamiset, jolloin hankkeen aikana yhdisteltiin sekä etäkuntoutusta ja lähikuntoutusta. Ensimmäinen kuntoutus kerta oli lähikuntoutusta, jolloin pystyttiin arvioimaan lapsen ympäristö ja fyysinen toimintakyky sekä tutustuttiin lapseen ja hänen läheisiin sekä tarvittaessa avustettiin heitä laitteiston käytössä. Fysioterapiassa hyödynnettiin perinteisiä fysioterapian kuntoutusmenetelmiä, kuten perusliikkumista, tasapainoharjoitteita, lihasvoimaharjoituksia, aerobista liikuntaa, venyttelyä ja hengitysharjoituksia. Lisäksi kuntoutus mahdollistui esimerkiksi perheen lomamatkalla etäyhteyden avulla (Kotilainen ym. 2019).
Kotilaisen ym. (2019) kehottavat tekemään testiyhteyden kuntoutujan kanssa ennen varsinaista kuntoutusta, jolloin voidaan varmistua laitteiden toimivuudesta. Näin edistetään toiminnan sujuvuutta. Avustajalla on tärkeä rooli etäkuntoutuksen onnistumisessa sen lisäksi, että avustaja voi avustaa fysioterapeuttia teknisesti, kuten kuvaamaan joitain asioita lähempänä tai tarkemmin. Etäkuntoutus mahdollisti avustajalle oppimiskokemuksia ja samalla avustaja sai realistisen kuvan lapsen toimintakyvystä. Avustaja pystyi tukemaan kuntoutujaa harjoitteissa ja myös harjoitteiden siirtyminen arkeen sujui näin paremmin. Etäkuntoutuksen mielekkyyttä lisäsi kuntoutuksen toteutuminen erilaisissa arjen ympäristöissä. Etäkuntoutuksen nähtiin hyödyttäneen kuntoutujaa. Kuntoutuksessa nähtiin vuorovaikutuksen olevan hyvää ja yhteisöllä oli aktiivinen rooli lapsen kuntoutukseen (Kotilainen ym. 2019).
-Heidi Nousiainen, fysioterapeutti
Tutustu etäkuntoutuspalveluihimme sekä kuntoutukseen liittyviin koulutuksiimme
Lähteet:
- Khan, F., Amatya, B., Kesselring, J. & Galea, M. 2015. Telerehabilitation for persons with multiple sclerosis. Cochrane Systematic Review. https://doi.org/10.1002/14651858.CD010508.pub2 Viitattu: 26.3.2020.
- Parkkila, M., Naamanka, E., Poutiainen, E. & Hiekkala, S. 2019. Vaativan kuntoutuksen toteutus etäkuntoutuksena aivovamman saaneilla. A.-L., Salminen & S., Hiekkala (toim.) Kokemuksia etäkuntoutuksesta: Kelan etäkuntoutushankkeen tuloksia. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052416890 Viitattu: 26.3.2020.
- Rintala, A, Hakala, S. & Sjögren, T. 2017. Etäteknologian vaikuttavuus multippeliskleroosia (MS) sairastavien henkilöiden liikkumiseen. A., Rintala, S., Hakala & T., Sjögren (toim.) Etäteknologian vaikuttavuus liikunnallisessa kuntoutuksessa: Järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi. Kansaneläkelaitos. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia, 145. http://hdl.handle.net/10138/180932 Viitattu: 26.3.2020.
- Salminen, A-L. & Hiekkala, S. 2019a. Etäkuntoutuksen kehittäminen Kelassa. A.-L., Salminen & S., Hiekkala (toim.) Kokemuksia etäkuntoutuksesta: Kelan etäkuntoutushankkeen tuloksia. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052416890 Viitattu: 26.3.2020.
- Salminen, A-L. & Hiekkala, S. 2019b. Suositukset etäkuntoutukseen. A.-L., Salminen & S., Hiekkala (toim.) Kokemuksia etäkuntoutuksesta: Kelan etäkuntoutushankkeen tuloksia. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019052416890 Viitattu: 26.3.2020.
- Sosiaali- ja terveysministeriö (STM). 2015. Uusi linjaus: Terveydenhuollon etäpalvelut rinnastetaan perinteisiin vastaanottokäynteihin. https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/uusi-linjaus-terveydenhuollon-etapalvelut-rinnastetaan-perinteisiin-vastaanottokaynteihin Viitattu: 26.3.2020.
- Valkeinen, H., Stenholm, S., Sainio, P., Pajala, S., Vaara, M. & Paltamaa, J. 2019. Timed ”Up & Go” -testi. https://www.terveysportti.fi/dtk/tmi/koti Viitattu: 26.3.2020.
- Wang, X., Hunter, D., Vesentini, G., Pozzobon, D. & Ferreira, M. 2019. Technology-assisted rehabilitation following total knee or hip replacement for people with osteoarthritis: a systematic review and meta-analysis. BMC Musculoskeletal Disorders. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6825714/ Viitattu: 26.3.2020.
